Disposable Heroes Of Hiphoprisy – Television, The Drug Of The Nation
Mitäköhän disposable heroes of hiphopin tyypit kelaa sosiaalisesta mediasta, nykypeleistä ja älypuhelimista? Televison, the Drug of a Nation kertoo mielen täyttämisestä viihteellä sillä tavalla, että elämän pointti menee ohi ja että yleissivistys häviää.
Älä käsitä väärin, mäkin katson kyllä välillä jotain netflixiä (Please like me on tän hetken all time favourite). Musta on ihan jees ottaa rennosti. Se mua kuitenkin huolettaa, jos jokainen on yksin omassa poterossaan ja katsoo juttuja, jotka vahvistaa vain omia kapeita näkökulmia ja turruttaa suoritusyhteiskunnan, fossiilikapitalismin aiheuttamaa pahaaoloa loputtomalla viihteellä ja peleillä. Silloin ajattelen, että perspektiivi ja arviointikyky saattaa kärsiä.
Toivoisin, että mahdollisimman moni ois aktiivinen osallistuja meidän yhteiskunnassa, kriittinen ilmiöiden tarkastelija ja päättäjien haastaja. Silleen meillä syntyis aktiivista ja hyvin informoitua keskustelua ja ripeämpää politiikkaa — esimerkiksi ilmasto- ja ympäristöpolitiikkaa. Siks tää biisi tänään: ettei jäätäis aina yksin himaan pelaamaan. Vaikka joskus sekin on tosi jees.
Ps. Luon biiseistä myös Spotify-soittolistan, minkä löydät nimellä elinakauppila2021 – Kun pelkkä puhe ei riitä, kaivataan musaa ja tekoja.