Sur-Rur – Väität olevas tyytyväinen
Väität olevasi tyytyväinen on Sur-rurin mainoa biisi merkityksettömyydestä. Mä ajattelen, että se kertoo jotenkin siitä tyhjyydestä, jota voi kokea keski-iän kynnyksellä, jos on sisäistänyt kapitalistisen narratiivin siitä, minkälaista hyvän elämän pitäis olla. Siis että pitäis olla nuori, kaunis, timmi, rikas, hypersosiaalinen, terve, älykäs ja lapsirakas valkoinen hetero eksklusiivisessa ikuisesti romanttisessa parisuhteessa.
Ja sit kaikkea tätä pitäis pystyä olemaan hautaan saakka. Jos “saavuttaa” osan tosta, huomaa aina, että jotain vielä puuttuu. Siks musta onkin aika paljon helpompaa myöntää, että tällaisia sisäistettyjä malleja meillä on – sukeltaa itsemyötätuntoon – ja antaa sit itsensä olla just sitä mitä on. Merkityksellisyyden kokemus tulee mun kokemuksen mukaan ennemmin läsnäolosta ja siitä, että rakastaa ja tulee rakastetuksi, että auttaa ja tekee hyvin aina, kun mahdollista, että saa tukea silloin, kun sitä tarvitsee ja että on just sellaisissa yhteisöissä kuin itselle sopii ja että rentoutuu ja leikkii paljon.
Sur-rur on muuten aika lailla pimentoon jäänyt vanha bändi, yks mun lemppareista. Sanoitukset on ihan nerokkaita, joten jos punkahtava musa yhtään puhuttelee, tähän kannattaa viimeistään nyt tutustua.