Manu Chao – Clandestino
Valitsin tälle päivälle biisin ja artistin, jolla on mulle ihan erityinen merkitys. Manu Chao on älyttömän taitava ja ihailtavan poliittisesti aktiivinen muusikko ja Clandestino tietenkin klassikko. Samaan aikaan aihe, josta tää vanha biisi kertoo, on valitettavan ajankohtainen. Biisin teema on laiton siirtolaisuus.
Teema on itse asiassa koko ajan ajankohtaisempi, koska ilmastokriisin takia jo nyt miljoonat joka vuosi joutuu pakkomuuttamaan. Kaiken kukkuraksi tää ei ole edes virallinen pakolaisuuden määritelmä, joten ilmastopakolaisuutta ei näy tilastoissa. Ja ilmastopakolaisuuttahan on kaikki se, mikä johtuu välittömästi tai välillisesti jo nyt tapahtuvasta ilmaston kuumenemisesta, kuivuudesta, nälästä, luonnonkatastrofeista ja konflikteista, jotka taas johtuu niistä. Ja siis ongelma tulee kasvamaan. Siksi meidän pitää varmistua siitä, että me tehdään asioita ilmastokriisin estämiseks: että mahdollisimman moni saisi pysyä kodissaan ja lähellä läheisiään eikä joutuis kärsimään katastrofeista.
Tietenkin laitonta siirtolaisuutta on muutakin. Itselleni koko käsite on kuitenkin oksymoroni. Kuten äitini sanoo, kukaan täällä ei valitse vanhempiaan. Siksi musta siirtolaisuudenkin pitäis olla ok. Kukaan meistä ei valinnut synnyinpaikkaansa. Kukaan ei oo laiton.
Laittomuus siirtolaisena tarkoittaa usein sitä, että on kaiken yhteiskunnan tarjoaman suojan ulkopuolella. Se on asia, joka voidaan kunnissa korjata. Ajattelen, että ruokaa, suoja ja terveydenhuolto pitää taata ihan kaikille.
Jaan vaalipäivään eli 13.6. saakka joka päivä yhden biisin. Ei mitään vakavaa, ei ylianalysointia, hyvällä fiiliksellä – nää on makuasioita. Jaan biisejä, joista tykkään ja joilla on merkitystä.
Musiikki on mulle tärkeää ja voimaannuttavaa. Se on rentoutumisen, fiiliksen muuttamisen, luovuuden ja itsestä huolehtimisen tapa.