Aivovuoto – jotkut parhaista kavereistani ovat pankkiireita
Meidän yhteiskunnassa kapitalismia, neoliberalismia ja jatkuvan kasvun tarpeellisuutta pidetään helposti luonnonlakina. Mahdollisia yhteiskuntamalleja nähdään kaksi: tämä meidän tai kommunismi, joka on paha. Mä ajattelen, että ihminen on niin paljon enemmän, että me osataan kyllä paremmin. Mun unelma on sellainen yhteiskunta, jossa mahdollisuudet ja tulevaisuuden näkymät on yhtä lailla saavutettavia ja todellisia kaikille.
Pandemia on opettanut, että meidän täytyy ajatella muutakin kuin pääoman kerryttämistä. Sama opetus on ilmasto- ja ympäristökriisin ytimessä. Samaan aikaan perustarpeiden täyttymättä jääminen ja jatkuva huoli rasittaa osaa meidän yhteiskunnan jäsenistä.
Mä ajattelen, että toisten kustannuksella saatu pääoma on eriarvoisuutta taloudellisella mittarilla. Jos me yhtäältä pidetään ihanteena yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa, ei me voida toisaalta ylläpitää hirveää eriarvoisuutta. Tai siis voidaan, niin me tehdään ja siksi meidän yhteiskunta ei voi olla oikeudenmukainen niin kauan kuin taloudellista eriarvoisuuskehitystä pidetään normina.
Heti alkuun Helsingin pitää luoda lisää tiloja, jotka toimii toisella logiikalla — tiloja, joiden käyttäjän ei tarvitse oikeuttaa olemassaoloaan ostamalla tavaraa. Me ollaan ensisijaisesti maan asukkaita, ihmiseläimiä, kansalaisia ja kaupunkilaisia, ei kuluttajia.
Ps. Luon biiseistä myös Spotify-soittolistan, jota voi seurata täältä.